Keskellä metsää Lapissa

Elokuun lopulla lähdemme ajamaan pohjoiseen. Matka vie lähes viikon, sillä auton pakkailussa hurahtaa pari päivää, vietämme aikaa Ähtärissä sinne juuri tänä vuonna tulleita pandoja ihaillen ja vielä muutama päivä Oulussa kavereita tavaten. Lopulta saavumme kuitenkin Kittilään, tämän vuoden tukikohtaamme, jossa alamme totutella asumaan eri tavalla. Asumme nyt omakotitalossa kerrostalon sijaan. Talo on keskellä metsää – vain ison tien autojen äänet muistuttavat sivistyksestä. Olemme kaukana palveluista – Kittilän kaupoille on 30 km eli noin 20 min hyvällä säällä. Täällä oltaisiin pari kuukautta ennen kuin lähdetään etelään hakemaan talvivälineitä.

Poika viihtyy meidän vanhempien kanssa ja välillä yksinäänkin legoilla leikkien tai Karhuherra Paddington –kuunnelmia kuunnellen.

Elokuussa ei ollakaan päiväkodissa

Mitä tehdään, kun muut menevät töihin ja me ollaan vapaalla? Tällaisia ajatuksia pyörii päässämme ensimmäistä kertaa, kun olemme kaupassa keskellä päivää ja on kovin hiljaista. Nooaa mietityttää enempikin, miten nähdä muita lapsia, kun ei enää mennä päiväkotiin. 

Järjestämme kaikkien Nooan kavereiden kanssa leikkitreffejä leikkikentille, lähimetsään jne. Leikit sinänsä ovat vanhoja tuttuja kiinniottoleikkejä, hiekkalaatikkoa, tutkimusmatkailua metsässä jne.

Heinäkuussa Lapissa

Heinäkuun viimeinen viikko

Saavuttuamme Suomen puolelle Norjasta alkoi ukkosten ja sateen välttely. Minne menimme, ratkaisi pitkälle se, missä ei sataisi tai ukkostaisi. Kumpikaan ei kuulostanut oikein kiehtovalta. Niinpä päädyimme ajamaan luultavasti kaksinkertaisen määrän kilometrejä, mutta saatiinpa hienoja kokemuksia. Ja sadetta ja ukkosta koettiin silti myös. Nooa ei ukkosta pelännytkään niin paljon kuin ennakoimme. Pahimpina ukkospäivinä olimme sisämajoituksessa kavereilla tai leirintäalueella.

Sevettijärvellä vietimme upean iltapäivän Sevettijärven baarin rannalla. Baarista sai ostaa burgereita ja vuokrata SUP-lautoja.

Rentoilua Pohjois-Norjassa

Heinäkuun kolmas viikko

Nyt on jännä olo. Minne mennä seuraavaksi? Lofootit ja Nordkapp on nähty. Kaksi viikkoa vasta kulunut heinäkuuta. Mitäs seuraavaksi? Norjan puolen seikkailuita lisää vai jo Suomen puolen Lappia kokemaan? Ainakin olisi hyvä olla taas vaihteeksi pari yötä samassa paikassa. Ajelemme Nordkappista etelään ja ennen kuin pääsemme edes Lakselviin saakka, vastaan tulee Stabbursdalen. Leirintäalueella on tilaa meille reilusti, ja aurinko paistaa lämpöisesti, joten alamme heti pohtia kahdeksi yöksi jäämistä, jos vain hyvä sää jatkuisi. Riippumatto pääsee ensimmäisen kerran kiinni teltan viereen. Vasta nyt on sopivia puita teltan lähellä ja lämpötila houkuttelee riippumattoiluun. Monella päiväretkellä aiemmin olemme kantaneet riippumattoa mukana ja kun se salamana viritetään taas uuteen jännään paikkaan, Nooa on haltioissaan. Näin nytkin! Riippumatto on heti kovassa käytössä. Löhöily on kivaa =)

Aamulla viereisessä Stabbursdalenin luontokeskuksessa selviää, että Stabbursdalen on suosittu kansallispuisto.

Pohjoisimpaan kolkkaan - Nordkappiin!

Heinäkuun toinen viikko 2018

Meillä on ollut kaksi juttua mielessä Norjasta. Lofootit ja Nordkapp. Nyt olisi aika lähteä kohti Nordkappia. Mitään kiirettä ei ole, joten mietimme mitä haluamme nähdä matkalla. Ensin pitää kuitenkin löytää leirintäalue. Matkalle sinne meille valkenee, että Nooalle voi tulla matkapahoinvointia. Hän on valitellut muutaman kerran parin tunnin sisään huonoa oloa ja nyt bensaa tankatessa hän käy oksentamassa parkkipaikan viereen. Mikä onni, ettei oltu autossa! Jäätelö bensa-asemalta korjaa olon kuitenkin välittömästi. Miten ihmeellistä =) Tämä täytyykin muistaa jatkossa. Pojalle jäätelö toiseen käteen ja muovipussi toiseen, jos pahoinvointi toistuisikin. Täytyy kyllä vähentää mutkaisilla teillä videoiden katselua ja kirjojen lukemista.

Leirintäalue löytyy pian noustuamme tunturilaaksoon pohjoisen valtatietä pitkin. Solbakken on juuri