Lumen jo tultua loppumarraskuusta päätimme lähteä katsomaan
Pienen Karhunkierroksen lenkillä olevaa Jyrävän putousta. Tämä putous on
Kitkajoen rannalla ja helpoin lähestyminen on jättämällä auto Myllykosken
parkkipaikalle vain reilun 2 kilometrin päähän. Arvelimme saavamme Nooan helposti jaksamaan tämän päiväretken. Pienelle Karhunkierrokselle muodostuu
aina tampattu polku lumisenakin aikana, mutta nyt lunta oli joka tapauksessa
vain nimeksi. Keli oli hieno: pieni pakkanen ja maisema lumen valkaisema. Oltiin kuin satumetsässä!
Kävelimme 500 metriä Myllykoskelle. Siinä pääsimme ensimmäisen
kerran ihmettelemään Kitkajoen kuohuja. Vanha
mylly rakenteineen tarjosi myös ihasteltavaa. Jyväsuppilot, myllynkivet ja kaikki! Myllyllä voisi näemmä yöpyäkin.
Näinköhän kosken kuohu pitäisi hereillä? Lisäksi Myllykosken kupeessa menee joen yli
yksi pienen Karhunkierroksen riippusilloista. Upean näköinen rakennelma sekin ja ehdottomasti ylikävelemisen arvoinen.
Jatkoimme Jyrävän suuntaan. Reitti nousi ja laski portaita
edestakaisin joen rannan muotoja seuraten, kunnes nousi ylös joen penkalle
lähes sadan metrin korkeuteen joesta. Tällä metsikkötaipaleella päädyimme jo
nyt mennessä antamaan Nooalle matkatikkarin ja lisäksi tehostimme reissun etenemistä
lumeen piirretyillä erilaisilla hassuilla nuolilla. Niissä oli melkein enemmän ihmeteltävää
kuin säännöllisesti joelle avautuvissa uskomattomissa näkymissä. Erityisesti
Aallokkokosken kuohu ja pituus oli vaikuttava.
Pian saavuimme Jyrävän kohdalle. Menimme katsomaan koskea
ylhäältä päin. Miten pienen näköinen se olikaan täältä korkeuksista. 9-metrinen
köngäs on kuitenkin yksi Suomen vaikuttavimmista. Kävelimme portaita alas joen
varteen ottamaan koskeen lähituntumaa ihan vedenrajasta. Nyt kosken voima ja koko
näytti juuri niin massiiviselta kuin muistimme. Nooa hämmästeli kosken koon
lisäksi pärskeitä, jotka kantoivat meidän kuvanottopaikkaamme lähes sadan
metrin päähän. Kyllä noin iso koski pärskeet nostaakin ilmaan. Voi vain kuvitella, millaiset kuohut on keväällä runsaan veden aikaan!
Kävelimme vielä muutaman sata metriä Siilastuvalle
kaakaotauolle. Oli kiva kuunnella kuohuvaa koskea ja nautiskella kuumasta
kaakaosta uudella grillikatoksella. Vaikka onhan se vanha tupakin
tunnelmallinen.
Sitten oli aika lähteä paluumatkalle. Alkoi jo hämärtääkin. Vaikka retken kokonaismatka ei ollut kuin se reilut neljä kilometriä, osoittautuvat runsaat
portaat Nooalle hieman liian suureksi haasteeksi. Häntä täytyi alkaa motivoida
ylimääräisillä keksitauoilla ja siltikin meno oli välillä jähmeää. Kun
päästiin Myllykosken riippusillalle asti, oli into kuitenkin sillalle
keikkumaan kova. Vaikka emme edes olleet menossa sillan yli menevää reittiä,
oli siinä hyvä tankata energiaa upean kokemuksen muodossa. Tässä tuli taas testattua, poika ei pelkää korkeita paikkoja =). Näin se vaan on,
että jotain pientä uutta pitää olla aina silloin tällöin. Reissun jälkeen Nooa
muisteli koskia kuitenkin parhaina kohtina reissusta. Varsinkin se Jyrävä oli
ollut kuulemma tosi hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti