Suomen Lapin ulkopuolella meille tuli heti pohjoisesta mieleen Lofootit. Paikan kauneudesta olemme kuulleet monelta, joten sinne käännämme auton keulan ensimmäiseksi. Mitä reittiä sinne ajetaan, selviää vasta matkalla. Meillä kun on koko heinäkuu aikaa ajaa ympäri pohjoista eli katsotaan minne mieli tekee. Ekalla pysähdyksellä kavereiden luona Oulussa juttelemme reittivaihtoehdoista. Lofooteille voisi ajaa Kilpisjärven, Narvikin tai Bodön kautta. Bodön reitti on näistä eteläisin ja siinä näkisi myös Ruotsin Storforsenin, joka on suurin koski Pohjoismaissa. Siitä me varmasti pidettäisiin kaikki. Sinne siis.
Reitti Bodöhon lähtee Luulajan tuntumasta. Koska tarkoituksenamme on pysähtyä, ehkäpä jopa
yöpyäkin Storforsenissa, laitamme sen osoitteen navigaattoriin. Päätimme Oulussa ollessamme ostaa valmiiksi kuukauden kuivamuonat autoon mukaan. Aikaa kuluu ostoksilla enemmän kuin arveltiin ja lopulta olemme vasta tunnin verran Ruotsin puolella, kun on aika etsiä majapaikkaa. Kohdalle osuu sopivasti Töre Camping, joka kehuu olevansa Pohjanlahden pohjoisin piste. Pääsemme siis telttailemaan meren äärelle! Paikka osoittautuu myös halvimmaksi leirintäalueeksi koko matkallamme. Erinomaista!
Saamme heti ensimmäisenä telttayönä opetella rutiineja, miten leiriytyminen toimisi parhaiten. Tarpilla (ajateltiin saada kivaa sadesuojaa teltan ympärille) ei tee kuitenkaan leirintäalueella mitään, kun ei ole sopivia kiinnityspuita riittävästi. Auton kylmälaukun saa yhteiskeittiöön sähköön kiinni pitämään ruuat kylmänä. Suihku on myös mukava plussa. Nämä alkavat heti tuntua niin mukavilta lisiltä normaaliin telttailuun, että alamme saman tien priorisoida leirintäalueita luonnossa telttailun sijaan. Katsotaan, milloin pääsemme kokonaan luonnon helmaan! Nooaa kiinnostaa tällä leirintäalueella vanha sukellusvene ja ympäriinsä juoksentelu, koska tilaa on ja ollaan pitkään istuttu autossa. Paras juttu on kuitenkin leikkiminen teltassa leluilla, kun me vanhemmat touhuamme vieressä. Eipähän kiusaa ötökät.
Seuraava aamu valkenee sateisena ja nukumme pitkään, yli kymmeneen. Kylläpä uni maittoi. Kesäloman alussa taidetaan kaikki olla väsyneitä. Saamme pakata teltan märkänä kasaan. Toivottavasti seuraavassa paikassa on kuivempaa, jotta telttakin saa kuivua. Autossa tavarat alkavat löytää pikkuhiljaa paikkansa, paremmin kuin lähtiesssä. Näihin sijoihin ne suunnilleen asettuvatkin sitten loppumatkassa. Päädyttiin hankkimaan autoon reissun alussa tabletti-teline Nooan iPadiin, jotta matkalla olisi mukavampi katsella ohjelmia. Pitkillä ajopätkillä Ylen Lasten Areena pyöri päivittäin (ei kuitenkaan liikaa:) ), kunnes tajuamme streamauksen maksavan Ruotsissa todennäköisesti paljon. Soitto operaattorille vahvistaa tämän ja Nooalle vaihdetaan toinen laite ja siihen ennalta ladatut elokuvat pyörimään. Vanhan kunnon Dumbon tahdissa lähdemme ajamaan Storforsenille. Matka menee nopeasti ja saavumme sopivasti Storforsenin hotellin lounasbuffetista nauttimaan. Täysin vatsoin on parempi lähteä katsomaan upeaa luonnon nähtävyyttä.
Storforsenin koski on valtava massa vettä Pite-joessa. Koski on 5km pituinen, mutta siinä näyttävin osa on noin 1km pätkä, jossa korkeuseroa on 60m. Joella on myös leveyttä. Ihastelemme jokea ensin hotellin rannasta ja lopulta kävelemme viehättävää puusiltaa pitkospuille, jotka vievät joen partaalle. Puuportaita kiivetään tämän jälkeen kosken kylkeä ylös tuo mainittu kilometrin matka. On paljon nähtävää ja kuultavaa. Oikein sopiva mitta pojalle, tosin muutamissa äänekkäimmissä kosken kuohuissa hän pääsi hetkeksi syliin. Upea luonnon näytelmä. Nooakin toteaa, että hieno tuo luonto, kun järjestää meille näin upeita näkymiä:)
Ajamme kohti Norjaa ohi lukuisten talvirenkaiden testauskeskusten. Hassua törmätä niinkin monen valmistajan keskusten kyltteihin suhteellisen lyhyellä matkalla. Täällä taitaakin olla melko arktiset olosuhteet renkaiden testaukseen. Ohitamme Arvidsjaurin kaupungin, joka näyttäisi olevan Ruotsin Lapin vaeltajien keskus kaikista mainoksista päätellen. Kello on kuitenkin vasta viisi, joten jatkamme vielä Arjeplogiin. Olemme nyt jo huomanneet, että leiriytyminen kannattaa tehdä kuuden seitsemän maissa, niin saadaan poika nukkumaan suunnilleen normaaliin aikaan eli yhdeksän jälkeen.
Arjeplogin leirintäalue on Camping Key Europe -verkostoa, joten joudumme hankkimaan jäsenkortin. Hinta jää silti sopivaksi. Huoltorakennus yllättää positiivisesti: siellä on lämpimänä ruotsalainen sauna! Kiva päästä löylyttelemään ja vielä aivan yksin, kun muita kylpijöitä ei ollut. Telttamme vieressä oli myös kiva tulistelupaikka, jossa ei tyhjähköllä leirintäalueella ole ketään muita. Nooa saa heti lempihetkensä retkillä; makkaraa nuotiolla käristettynä. Päivän aikana tutkimme myös netin kautta Lofoottien lautta-aikatauluja ja varaamme lauttaliput 3 yön päähän. Bodöstä kulkee nimittäin reitti Lofooteille lautalla.
Seuraavan päivän aikana pitäisi päästä lähelle Bodön lauttaa, jotta varmasti ehdimme siihen ajoissa ja rauhassa. Laskimme, että se onnistuu helposti ja silti voimme pitää kunnon tauon lounasaikaan. Napapiirin ylitettyämme alkaa maasto nousta yhä enemmän. Pian olemme ylittäneet puurajan ja edessä siintää vuoria. Upeaa! Kas, onkin lounasaika. Jätämme auton tien varteen ja kävelemme läheiselle nyppylälle kohti lumen viipymää. Heittelemme lumipalloja. Nooasta on tosi riemuisaa, kun on yhtäkkiä lunta keskellä kesää! No, on se meistä vanhemmistakin hauskaa=). Sitten onkin aika kaivaa eväsleivät repusta ja pitää lounastauko upeita Junkerdalenin kansallispuiston vuoria ihaillen. Vaikea sanoa, ihasteleeko Nooa enemmän maisemaa vai voileipien makua. Pienen tankkauksen jälkeen on energiaa kiipeilyyn lähikivillä ja lumella. Se on mukavan näköistä puuhaa, joten isikin liittyy pian Nooan seuraan. Palaamme autolle vähän eri reittiä kuin mennessä ja huomaamme kuluneen lähes pari tuntia siitä, kun lähdettiin autolta. Ihanaa kun ei ole kiirettä. Matkaa lenkille tuli pari kilometriä, oikein sopiva liikuntahetki meille kaikille autossa istumisen jälkeen. Matka jatkuu huikeaa serpentiinitietä alas Norjan puolelle ja kohti Bodötä. Seuraavaksi kahdeksi yöksi päätämme jäädä paikkaan nimeltä Saltstraumen; siitä olisi vain tunti lautalle.
Nyt on aika ottaa vähän rennommin. Tänään leiri ei liikkuisi minnekään. Automme katolla on kanootti, jolla olemme ajatelleet tehdä perhemelontoja. Siihen kun mahdutaan kaikki. Tiedämme Norjan vuonojen kovista vuorovesistä ja Saltstraumenin sillan alla olemme niiden kosken veroista voimaa juuri eilen ihailleet. Kysymme siis leirintäalueen pitäjältä perheelle sopivaa melontakohdetta, jossa ei tarvitsisi huolehtia vuorovedestä. 4-vuotiaan kanssa kannattaa kyllä riskit minimoida.
Saamme suosituksen vuonomaisesta järvestä nimeltään Börvatnet. Se olisi puolen tunnin ajon päässä. Lähdemme sitä katsomaan lepopäivän ratoksi. Melomme järven tunnissa sen toiseen päähän ja päädymme täydelliselle hiekkarannalle nauttimaan eväitä. Keli on viileä ja pilvinen. Tämä paikka on varmasti upea kesähelteellä. Tosin järven vesi on varmaan hyytävän kylmää myös helteillä, niinkuin nytkin. Ei puhettakaan pulahtamisesta uimaan! Nooan kanssa tutkimme kaikki kivet ja kolot mahdollisten aarteiden varalta. Harmiksemme ei löytynyt mitään. Kanoottimatkalla Nooa keksi hyvän leikin ajankulukseen - keppi vedessä on apumoottori ja periskooppi ja tutka ja... Kanootissa istuessa on kivaa myös laulujen laulaminen. Mahtaa rantojen asukit olla ihmeissään suomalaisista lauluista=). Paluumatkalla pysähdymme vielä pikkusaarelle, jossa jääkausi on tehnyt kiviin upeita juovia ja koloja. Näitä pitää ihmetellä kaikista suunnista. Sekä Nooa että äiti ihastuivat kallionmuotoihin. Reissu oli aika lailla pojan kärsivällisyyden mittainen parituntinen - olemme löytäneet sopivan pituuden päiväretkelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti