Pallasta huiputtamassa

Pallaksen lähellä on monta helposti lasten kanssa saavutettavaa näköalapaikkaa. Päätimme yrittää kevättalven lumilla huiputtaa Palkaskeron, joka kohoa 705 metrin korkeuteen suoraan Pallastunturin luontokeskuksen takana. Se näytti meistä helpoimmalta huipulta saavuttaa lähistön useasta yli 700 metrisestä huipusta. Ajatuksemme oli kulkea joko tampattua uraa tai hankikannolla ylös asti, tarvittaessa vetäen Nooaa pulkassa. Tämä melkein toimikin.

Kevätaurinko oli sulattanut metrisen hangen ja yöpakkanen kovettanut sen.

Meillä oli siis tiedossa hieno hankikanto! Auto parkkiin - oli muuten täyttä P-paikalla - ja kävimme kysymässä luontokeskuksesta kuulumisia. Kuten arveltiin, tampattuja uria on usein suosituimpiin paikkoihin ja näin saattaisi kuulemma olla Palkaskeron suuntaankin. Lumikengillä pääsisi tosin ylös helpommin.

Lähdimme into piukeana suoraan lumikenkien tekemää reittiä ylöspäin. Sitä oli hyvä kävellä kengillä jonkin matkaa, kunnes hanki alkoikin pettää. Ei enää metriäkään tätä uppoamista! Siispä äiti ja Nooa jäivät ottamaan esimakua pulkkailusta, kun isi kipaisi autolta lumikengät aikuisille. Niillä meno olisi helpompaa. Nooaa hanki kannatteli koko ajan. Melkein tuli kateus =).

Lumikenkien kanssa matka eteni mukavasti lähelle metsän rajaa. Tässä kohtaa Nooaa alkoi selvästi huomattavasti jyrkkenevä rinne jännittää ja hän alkoi vastustella huipulle nousemista. Sovimme, että kävelemme viimeiselle isolle puulle, josta näkee jo mukavasti yli laakson ja pidämme tauon. Söimme makoisat donitsit katsellen kirkkaan sinistä taivasta ja laakson toisella puolella kohoavia Pallas-Yllästunturin kansallispuiston komeita tuntureita. Samalla juhlistettiin vanhempien 8. hääpäivää =).

Arvelimme huipun olevan enää reilun vartin kävelyn päässä, joten päätimme, että aikuiset käyvät huipulla vuoron perään ja toinen laskee pulkalla Nooa kanssa. Huipulle oli lopulta vielä 25 minuuttia, sillä tunturin laki ei suinkaan ollut ensimmäisen nyppylän takana :). Isi kävi ottamassa huippukuvat ensin ja tuli sitten vauhdilla takaisin. Äiti ja Nooa olivat sillä aikaa päättäneet kiivetä vielä vähän korkeammalle, että pulkalle saatiin varmasti huimat vauhdit. Kunhan jarruttaa vaan sopivasti niin vauhti pysyy hallinnassa. Saa siinä kaiken vauhdin lisäksi molemmat hyvät lumipesut ja naurut =).

Äidin huiputusvuorolla isi ja Nooa tekivät muutaman vastaavan pulkkalaskun ja sitten lopuksi pitkän laskun aina parkkipaikalle asti. Siinä piti muutamassa loivemmassa kohdassa vähän käsillä lykkiä lisää vauhtia, mutta perille asti päästiin! Lumikengät toisessa kädessä eivät juurikaan haitanneet. Lumiseikkailun jälkeen maistui hotelli Pallastunturin kahvilassa kaakao ja munkki, kuten aina kunnon ulkoilun jälkeen. Kyllä kevät täällä Lapissa on hienoa aikaa!