Sydäntalvi Lapissa

Joulun jälkeen päivät alkoivat pidentyä pikkuhiljaa. Tunnelma oli erilainen kuin pimeä aika ennen joulua, sillä joka päivä havahduimme siihen, että aurinko oli ylhäällä taas vähän pidempään. Viikossa tapahtui ihmeitä. Lunta tuli vähitellen lisää ja alkoi tuntua siltä, että kyllä se runsasluminen talvi sieltä tulisi. Myös pakkaspäivät lisääntyivät. Joulukuussa koettuja -25C päiviä tuli lisää ja -37C koettiin yhtenä tammikuisena yönä. Tämä kylmä talvi rajoitti hieman Nooan kanssa ulkoilua, mutta löysimme kuitenkin keinot ulkoilla.

Pakkaset toivat kirkkaan tähtitaivaan tullessaan. Nooa pääsi ihailemaan kirkkaita tähtiä useaan

kertaan ennen nukkumaan menoa. Revontulet sen sijaan antoivat odottaa itseään. Revontulisovellus isin kännykässä varoitti revontulien todennäköisyydestä aina vasta puolen yön tuntumassa. Aikuiset pääsivätkin ihailemaan taivaiden tanssia useaan kertaan. Milloinkohan revontulet osuisivat alkuiltaan? Niinhän tapahtui meille jo kerran syksyllä, jolloin Nooa näki elämänsä ensimmäiset revontulet.

Luistelun suhteen -15C tuntui maksimipakkaselta, sillä meidän vanhempien varpaat alkoivat jäätyä nopeasti vanhoissa luistimissa. Miksei luistimista tehdä yhtä lämpimiä kuin hiihtomonoista? Ehkä uusimmissa luistimissa  eristyksiä onkin, mutta meillä vanhemmilla on kouluaikaiset hokkarit ja kaunokit. Mitä sitä uusia hankkimaan kun vanhoillakin pääsee :). Kittilän jäähallin jää riitti meille luisteluun hyvin. Sinänsä hassua, sillä Alakylän koulun jää oli nyt avattu, mutta yleensä oli liian kylmää luistelulle. Kun vähänkin sää lämpeni, lähdimme aina hiihtoreissulle Kittilään, johon sitten yhdistettiin luistelua, sählymailan kanssa tai ilman. Jääkiekkomailaa emme olleet onnistuneet Nooalle löytämään, mutta hän oli oikein tyytyväinen sählymailaan ja –palloon. Joskus kentältä löytyi kiekkokin lyötäväksi.

Kylmää pakoon oli hyvä mennä sisätiloihin. Uuden vuoden juhlissa Alakylän urheilutalolla opimme, että talossa on uusi kuntosali. Äidin innostuessa salin käyttömahdollisuudesta avautui myös isille ja Nooalle pääsy liikuntasalin puolelle pelaamaan sählyä tai kiipeilemään. Koimme seuraavina pakkasviikkoina monia mukavia sisäliikuntahetkiä tällä PaPon talolla. Samoissa juhlissa Nooa sai paikallisia kavereita, joita tavattiin myöhemminkin! Hienoa!

Tammikuussa Nooa pääsi Mummin käynnin jälkeen lentämään tämän kanssa pariksi päiväksi Helsinkiin. Siellä oli tärkeää nähdä kaikki päiväkodin kaverit. Myös yksille kaverisynttäreille päästiin! Kylläpä osui hyvin. Isi kävi sitten lentämällä hakemassa Nooan takaisin Lappiin latautuneena uusiin seikkailuihin lumen keskellä!

Nooan kanssa jatkettiin hiihtoretkeilyä pihatiellä. Aina kun olisi ollut mahdollisuus kokeilla kunnon latuja, hän kuitenkin halusi mieluummin pulkkailla. Niinpä isi ja äiti kävivät vuoron perään hiihtämässä ja toinen oli Nooan kanssa pulkkamäessä tai muuta puuhailemassa. Levin ja Ylläksen edustalla oli kunnon pulkkamäet, joten ei sinänsä ihme, että ne kiinnostivat. Yhden Kittilän hiihtolenkin jälkeen löysimme hyvän laavun. Nooa saatiin innostumaan laavuretkeen makkara-, kaakao- ja tikkarilupauksella. Matka loivaan ylämäkeen oli aika hidas, mutta alamäen vauhdeista hän innostui toden teolla. Nooa oli saatu laduille!

Kun kavereita tuli käymään, lähdettiin tutkimaan alueen turistinähtävyyksiä. Luvatunmaan lumilinnassa Levin lähellä oli upea Harry Potter –aiheinen jäägalleria ja jäähotelli. Upeita veistoksia oli kiva ihailla ja Nooa löysi suosikkinsa helposti – Tylypahkan pikajuna. 

Toinen lumilinna löytyi Lainiosta Ylläksen läheltä. Siellä jäägallerian ja –hotellin teema oli Game of Thrones. Nyt Nooan suosikki oli vielä helpompi löytää. Uskomattoman upea lohikäärme hiveli kaikkien silmiä. 

Särestöniemen taidemuseo talvipäivänä oli myös Nooan mieleen. Satuimme sinne juuri, kun oli alkamassa parituntinen tanssi-, musiikki- ja akrobatiaesitys. Nooa jaksoi hämmästyttävästi kuunnella ja katsoa koko jutun! Ja koska ollaan Lapissa ja kavereiden kanssa kiertelemässä, täytyi porojakin käydä katsomassa ja ruokkimassa myös useaan otteeseen.

Levi ja Ylläs olivat molemmat meitä lähellä, joten kävimme myös laskettelemassa muutamia kertoja. Nooalle tarjottiin monesti mahdollisuutta kokeilla laskettelua, joko suksilla tai laudalla. Hän ei kuitenkaan halunnut kokeilla, vaan valitsi silti pulkkailun. Toisaalta pulkkamäki oli aina rinnealueen vieressä, joten Nooa tottui koko ajan vauhtilajin näkemiseen. Kuten yleensäkin, hänen täytyy päättää kokeilla jotain asiaa itse. Meidän vanhempien tehtäväksi jää mahdollisuuksien tarjoilu. Pulkan päällä hän jo innostui laskemaan seisaallaan kuin lumilautailija ainakin. Ladulla murtomaasuksilla koetusta vauhdin hurmasta taas ei ole pitkä matka laskettelusuksien käyttöön. Joku kerta vielä! Tunturin huipulle pääsee onneksi ilman suksiakin. Ylläksen huipulla käytiin gondolihissillä ihailemassa tunturin huippua ja maisemia pariinkin otteeseen.

Helmikuun loppupuolella säät alkoivat lämmetä. Saatiin lisää hyviä ulkoilupäiviä koko perheelle. Eivät kovat pakkaset olleet aikuisia hidastaneet, mutta olihan -10C lämmössä mukavampi olla ulkona. Sää oli yleensä lähes tuuleton, joten tuo lämpötila tuntui todellakin lämpimältä. Lopulta sää meni jopa plussalle muutamaksi päiväksi. Lumikinokset eivät kuitenkaan tuhoutuneet, paitsi puista, joista kaunis tykkylumi suli nopeasti pois. Lunta satoi sen sijaan lisää kymmeniä senttejä. Pihan ympärillä olevat lumitöiden luomat kinokset kohosivat kuin vuoriksi. Pian lähdemme käymään etelässä tapaamaan Nooan kavereita. Jäämme jännityksellä odottamaan, miten paljon lunta on jäljellä, kun palaamme muutaman viikon päästä takaisin Lappiin. Ja entä miten paljon lunta on vielä Helsingissä kaikkien uutisoitujen lumimyräköiden ja vesisateiden jälkeen?!