Kuerlinkat kohisevat putouksina

Vielä kerran ehdittäisiin retkeilemään Lapissa ennenkuin palaamme kotiin. Hmm... minne mennä päiväreissulle, kun metsässä voi olla pehmeää lunta paljonkin ja märkää joka tapauksessa? Ylläs ja Äkäslompolon alue olisi kivan lähellä ja siellä olisi varmasti jotain, mikä voisi kiinnostaa. Koska Nooa oli ollut lumien sulamispurojen solinasta viime päivinä niin innoissaan, päätimme lähteä katsomaan kunnon virtauksia. Kuerlinkat ovat kaksi putousta, joista ylempi on korkeampi, mutta alempi ainakin meidän mielestä näyttävämpi. Putoukset ovat yksityisellä maalla, mutta helposti löydettävissä kartan avulla. Autolta on vain reilu 300m ylemmälle Kuerlinkalle ja toinen mokoma alemmalle Kuerlinkalle. Ihanteellinen reissu siis lapsen kanssa käveltäväksi.

Parkkeerasimme auton hiekkatien sivuun ja lähdimme maastokartan kanssa liikkeelle.

Kevättalvella Kittillässä

Kun palasimme Helsingin käynniltä takaisin Lappiin, oli meitä vastassa iloinen yllätys. Ympäristö oli kovin erilainen kuin lähtiessä, lunta oli nyt metrin verran, kun hanki oli lähtiessämme n. 70cm. Välillä täällä oli ollut myös plussapäiviä ja vesisadetta. Tätä lämpötilojen sahaamista olimme etelässä sääennusteita seuratessa kauhistelleet.  Mutta kuten yöllä on tapana täällä päin, oli öisin kuitenkin aina pakkasta ja vasta iltapäivällä meni plussalle. Hankikanto oli siis hyvä, jopa ilman suksia tai lumikenkiä. Valoa oli myös huimasti enemmän. Tätä oli siis monen hehkuttama kevättalvi parhaimmillaan!

Kun kelit olivat nyt näin kohdillaan, urakoimme sitten talviurheilua oikein kunnolla.

Laskettelun opettelua huhtikuussa

Pitkin talvea pyöriessämme eri laskettelukeskusten lähellä olimme yrittäneet innostaa Nooaa kokeilemaan laskettelua tai lumilautailua. Oli käyty Sallassa ja Rukalla, Ylläksellä ja Levillä. Nooa tykkäsi kuitenkin aina vain mennä pulkkamäkeen. Siellä hän tosin jonain kertana innostui laskemaan pulkalla seisaallaan poikittain kuten lumilautailija tekisi. Murtsikkaladulle olimme saaneet Nooan mukaan useita kertoja. Alamäessä Nooa hihkui innosta, kun vauhti oli niin kivaa. Olimme hyvin varmoja, että Nooa pitäisi laskettelusta kunhan vain koittaisi sitä.

Kun palasimme Helsingin käynniltä Lappiin maaliskuun lopulla, suuntasimme kohti Olosta ja