Kevättalvella Kittillässä

Kun palasimme Helsingin käynniltä takaisin Lappiin, oli meitä vastassa iloinen yllätys. Ympäristö oli kovin erilainen kuin lähtiessä, lunta oli nyt metrin verran, kun hanki oli lähtiessämme n. 70cm. Välillä täällä oli ollut myös plussapäiviä ja vesisadetta. Tätä lämpötilojen sahaamista olimme etelässä sääennusteita seuratessa kauhistelleet.  Mutta kuten yöllä on tapana täällä päin, oli öisin kuitenkin aina pakkasta ja vasta iltapäivällä meni plussalle. Hankikanto oli siis hyvä, jopa ilman suksia tai lumikenkiä. Valoa oli myös huimasti enemmän. Tätä oli siis monen hehkuttama kevättalvi parhaimmillaan!

Kun kelit olivat nyt näin kohdillaan, urakoimme sitten talviurheilua oikein kunnolla.

Kiersimme paljon laskettelukeskuksia ja Nooan oppi laskettelemaan! Hiihdimme vuorotellen yhä pidempiä murtsikkareissuja nauttien Levin ja Ylläksen hienoista latuverkostoista ja latukahviloista. Nooaa yritettiin innostaa mukaan hiihtämään, mutta tuloksetta. Hän ei nyt kevättalvikaudella laittanut suksiaan jalkaan ollenkaan. Sentään keskitalvella saatiin useat hyvät hiihdot aikaan. Ehkä hän innostuu joskus myöhemmin enemmän tästäkin lajista. Toinen vanhempi oli siten Nooan kanssa joko laskettelemassa, pulkkamäessä tai kotipäivää viettämässä. Tuntureilla saatiin tehtyä vähän lumikenkäilyäkin, Nooa mukavasti perässä pulkassa.

Kittilän talolla keskityimme hiihtelyyn hankikannolla leveillä skini-suksillamme. Jotkut kutsuvat niitä liukulumikengiksi.  Nooaa lumi kantoi sellaisenaan. Tehtiin muutama upea kaakaoretki lähikukkuloille, Nooa jalan tai pulkassa ja aikuiset suksilla metrisen hangen päällä. Kyllä oli hienoa mennä mihin vain suuntaan, kun hanki kantoi ja lumi oli peittänyt kaikki risukot. Nooan lempipaikka tosin oli ”tiheiköt” eli mahdollisimman tiheä risukko, jossa juuri ja juuri päästiin näillä välineillä etenemään. Se oli kunnon seikkailua!

Yritimme etelästä paluumme jälkeen päästä myös luistelemaan. Hämmästyimme suuresti, kun ilmeni, että sekä ulkoluistelujäät että Kittilän jäähalli olivat sulkeneet maaliskuun lopussa. Jää näköjään lähtee helpommin kuin lumi. Kittilän leikkipuistot olivat reisiin asti lumessa. Paikalliset lapset eivät siellä pyörineet. Mutta me etelän hörhöt kyllä tampattiin polut ja kaivettiin kiipeilytelineet lumesta. Korkealta telineiltä pääsi kivasti hyppimään pehmeään lumeen. 

Parhaat lumileikit taisivat kuitenkin löytyä oman pihamme kinoksista! Pulkkamäestä saatiin vieläkin isompi. Päältä kovettuneisiin kinoksiin sai nyt kaivettua vaikka minkälaista linnoitusta ja luolaa. Lumien sulaessa aurattu piha-alue muuttui lammikoiksi, mutta sekös vain antoi kuraleikeille upean mahdollisuuden!

Lähdimme yhtenä päivänä yleisöksi hiihtotapahtumaan. Oli hauska katsoa 70km hiihtäneitä Ylläs-Levi-hiihdon sankareita, joilla riitti vielä lopuksi vauhtia ja puhtia. Luonnollisesti kannustamiseen kuului makkaraa ja kuumaa juomaa. Nämä eväät olivat muutenkin olennaisia talviretkillämme. Tuntuu, että makkarakiintiö alkaa olla kohta jo täynnä  :). 

Poroja, kahviloita ja muita laskettelukeskusten vakionähtävyyksiä käytiin katsomassa. Poroja näki tietysti kesällä, syksyllä ja keväällä tien varsillakin, mutta talvikaudella ne olivat näillä tienoilla aidattuina, mm. latukahviloiden lähistöillä, eli helposti saavutettavissa. Pyhällä bongattiin upeat jääputoukset. Kittilän lähellä Särestöniemen taidemuseossa käytiin myös keväällä, siellä kun vaihtuu näyttelyt säännöllisesti.

Ennen kuin lumet kokonaan sulivat pihaltamme, päätimme toteuttaa talvitelttailuaikeemme. Pystytimme teltan liiterin viereen lumilaikulle. Yö oli muutaman asteen pakkasella ja alla oleva lumi hohkasi kylmää, joten saimme ihan kunnon talviretkeilykokemuksen. Olimme jo aiemmin talven aikana päättäneet, että emme lähde porukalla yön yli retkelle metsään, mutta yö ulkona olisi silti kiva kokea. Omalla pihalla sopivan pienessä pakkasessa saatiin turvallinen ja mieluisa uusi kokemus. Nooa tykkäsi olla makuupussin syövereissä kuten aina. Aamulla hän löytyikin kokonaan pussin sisältä, vaikka naama oli vielä nukkumaan mennessä näkynyt. Siellä oli varmasti lämpimämpää : ).

Ajaessamme eräänä päivänä Leville päin näimme Ounasjoen sillalla jäämassojen kerääntyvän allemme. Joki oli sulamassa ja vielä tavallista aikaisemmin. Pääsimme livenä todistamaan jäiden lähtöä! Upean näköinen luonnon näytelmä.  Noiden muutaman päivän aikana oli myös jännä nähdä, miten joen läheiset pellot ja suot tulvivat. Autotie näytti menevän kuin ison järven keskellä omalla korkealla penkereellään. Linnut ja joutsenet hyödynsivät nämä tulvapaikat nopeasti. Hassua nähdä niiden uivan paikalla, jossa vielä eilen oli peltoa ja jossa taas parin päivän päästä oli taas pelto!

Kevään edetessä purot ja ojat aukesivat ja mukava solina alkoi kuulua joka puolelta. Nooan kanssa oli mukava mennä heittelemään sulaan veteen kiviä ja uittamaan kaarnalaivoja. Varsinkin valtatien ojan varressa kaarnalaivaksi valittuja oksia pystyi seuraamaan jopa pari sataa metriä, sikäli kuin ne eivät takertuneet johonkin risuun.  

Vaikka lumet hupenivat huhtikuun lopulta alkaen huimaa vauhtia, saatiin talviurheiltua lähes vappuun asti. Sittenkin laskettelukeskukset näyttivät olevan vielä hetken auki. Talvi ei kuitenkaan vielä hellittänyt, vaan lunta satoi vielä useaan otteeseen lisää. Ihan kunnon takatalvimeininkiä. Lumet tosin sulivat usein jo samana päivänä. Jopa jotain revontulien kaltaista nähtiin vielä. Nooalle uusi lumi tarjosi hienoja lumisotia ja lumiukon rakentamisia. Mukavaa tuo lumi, ihan milloin vaan!