Elokuussa ei ollakaan päiväkodissa

Mitä tehdään, kun muut menevät töihin ja me ollaan vapaalla? Tällaisia ajatuksia pyörii päässämme ensimmäistä kertaa, kun olemme kaupassa keskellä päivää ja on kovin hiljaista. Nooaa mietityttää enempikin, miten nähdä muita lapsia, kun ei enää mennä päiväkotiin. 

Järjestämme kaikkien Nooan kavereiden kanssa leikkitreffejä leikkikentille, lähimetsään jne. Leikit sinänsä ovat vanhoja tuttuja kiinniottoleikkejä, hiekkalaatikkoa, tutkimusmatkailua metsässä jne.

Erityisen hyvä keikka on matka kolmen kaverin kanssa Myllykalliolle, jossa löytyy oksia majanrakentamista varten ja nuo neljä pientä jaksavat ja osaavat kantaa yhdessä isoja puunrankoja majan raaka-aineiksi. Ja sitten tulee yllätyssade ja saadaan kaikki yhdessä juosta sateessa kotia päin. Miten mukavaa! Toisena kertana kahvilan pihalla olevan sprinklerin alla on suunnattoman mukavaa juoksennella pitkin nurmikkoa. Kaikki kastuvat vuorollaan! Kotona leikitään ihan tavallisia leikkejä, mutta tietysti paljon enemmän, kun nyt on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä. Erilaiset linnat huonekaluista ja peitoista nousevat suureen suosioon.

Uiva kaupunki eli laiva on sekin elokuun tekemistä. Nooa ei ole ollut isossa laivassa ennen ja nyt käydään Tukholmassa risteilyllä. Laivan käytävät ja kaupat kolutaan läpi ja leikkipaikan pallomeri vetää lasta puoleensa kovasti! Mikä ihme siinä oikein lasta viehättää? Lelukaupasta bongataan heti menomatkalla mahdollinen matkamuisto, rantakirppu-auto. Paluumatkalla se vaihtuu kuitenkin ostaessa muovikäärmeeseen. Sitten selviää, että äiti pelkää käärmeitä, jolloin Nooa reiluna poikana suostuu vaihtamaan käärmeen aiemmin huomattuun rantakirppuun. Auto pitää komeita kaasutteluääniä ja siinä on ajovalot. Sitä esitellään kaikille seuraavina viikkoina. 

Tukholmassa ihastelemme Vasa-laivaa ja sen ympärillä olevaa museota pitkän aikaa. Nooalle hienointa on laivan pienoismalli sekä hyvin elävät tarinat ja kuvat laivassa olleista ihmisistä ja heidän luurangoistaan. Viereinen Junibacken eli ruotsalaisten lastensatujen ympärille rakennettu lasten museo kiinnostaa myös. Vaikka monet tarinat ovat meille vieraita, on kivaa tutustua niihin vähän eri tavalla. Tarinajuna (Sagatåget), Tarinatorin hassut pikkurakennukset ja Seinä lattiana –peili ovat  meidän suosikkeja. Osa saduista ja niiden kuvituksesta taitaa kuitenkin kiinnostaa vasta vähän vanhempana. Jäätelö kiertelyn jälkeen lämpimänä kesäpäivänä kuuluu luonnollisesti asiaan.

Mökillä ollessa unohtuu, että ollaan sapattivapaalla. Päivät ovat kuin tavallisia kesäloman päiviä. Pikkuretkiä lähimetsiin ja saariin. Hiekkalaatikon linnoja. Kivien ja keppien keräilyä. Legojen rakentelua tuvassa. Vietämme rentoa aikaa paikallaan heinäkuun vauhdikkaan Lapin ympäri –ajelun jälkeen. Yritämme sopeutua kuluttamaan vähemmän rahaa elämiseen, kun nyt sapatilla ei palkka juokse. Yhtenä keinona päätämme parturoida toistemme hiuksia (lue: ei äidin!) kotiparturikoneella. Mökillä on hyvä harjoitella parturointiakin! 

Mummin kanssa vietetään paljon aikaa näin kun maalla ollaan ja Nooa vie Mummia välillä hengästyttävällä vauhdilla. Vierivä kivi ei sammaloidu vai miten sitä sanotaan... On hienoa huomata Nooalla olevan lempiaikuisia enemmänkin  kuin vain me vanhemmat. Poika toki viihtyy hyvin muidenkin sukulaisten ja kummien kanssa. Yritämme nyt tankata kovasti kontaktia kaikkiin tärkeisiin ihmisiin ennen lähtöä Lappiin. Osaa tapaamme maalla ja osaa kaupungissa. Teemme suunnitelmia pitää yhteyttä etelään Whatsapp-puheluilla ja käynneillä pohjoiseen. Aika moni suunnitelmista tuleekin toteutumaan. Ainakin toivotaan niin...