Joulun viettoa lumen keskellä

Joulun lähestyessä siirryimme takaisin Kittilän Alakylälle. Uudet lumet olivat juuri sataneet joitakin päiviä ennen meitä ja maassa oli mukava muutaman kymmenen sentin puuterinen lumipeite. Toivottavasti sitä tulisi pian lisää. Lapissa kun on totuttu odottamaan metrisiä lumihankia! Niitä mekin odotetaan kovasti )

Ilo ja hyöty irti lumesta kun sitä kerta on! Eli aina kun lunta tuli lisää (vähänkin), kolasimme sitä 

pihalla isoksi kasaksi pulkkamäkeä varten. Piha kun on muuten ihan tasainen. Pian meillä olikin jo lähes miehen korkuinen kasa lunta. Kyllähän sitä sai aika laajalta alueelta kolata, mutta se kävi meille vanhemmille hyvästä kuntoilusta. Nooa laski mäkeä pulkalla, kierien, mahallaan, liukurilla oikein päin ja liukurilla pää edellä! Tyyli oli vapaa. Jahka lunta tulee vielä lisää, pitää varmaan kääntää mäen suuntaa vähän toisaalle, nyt kun tulee jo talon seinä vastaan! :  )

Pihapiirin lumet tarjosivat mäenlaskun lisäksi muitakin mahdollisuuksia kaivurileikeistä lumienkeleihin. Välillä lumi esitti ruoka- ja juomatarjoiluja, välillä hiekkaa ja välillä jotain ihan muuta! Luonnollisesti myös kaikenlaiset kaivaushommat kuuluvat tähän settiin, välillä oltiin tosipaleontologeja jotka etsivät dinosaurusten fossiileja. Vitsit, mikä mielikuvitus lapsella onkaan!!! Näin aikuisena voi vain kateellisena seurata vierestä kun leikin teema vaihtuu lennossa. Mahtavaa!

Omalla pihalla aika kului kivasti, mutta lähdimme myös etsimään lähiseuduilta luistelujäätä. Nooan Tolvassa opitut luistelutaidot olisi hyvä saada kehittymään. Kittilän keskustan jäähallin (meiltä 30km päässä) vieressä oleva ulkojää osoittautui ainoaksi jäädytetyksi jääksi tähän aikaan vuodesta. Heti joulun jälkeen myös Kaukosen kylän (n. 10km päästä meiltä) koulun jääkiekkokaukalo oli jäädytetty. Ehkäpä pian oma Alakylän koulun (4km meiltä) jääkin aukeaa? Mitä enemmän pääsee tekemään vasta opittua juttua, sitä paremmaksi kehittyy. Niinhän se menee. Nooa sai vähitellen enemmän vauhtia ja varmuutta luistimilla liikkumiseen. Jääkiekkomaila löytyi lainaksi kerran ja myöhemmin sitten käyttöön saatiin sählymaila. Mailoilla oppii hyvin liikuttamaan kiekkoa tai palloa. Mukavaa koordinaatiotreeniä ja muutenkin mielekästä puuhaa! Kittilän ja Kaukosen kenttien hyvä puoli oli, että toinen vanhemmista pääsi aina vierestä hiihtolenkille laduille tai vähintään latupohjille samalla kun toinen luisteli Nooan kanssa.

Nooa kokeili myös Kittilän latuja, mutta helpointa hiihtohetki oli järjestää heti talomme pihapiirissä. Valmiiksi vedettyä latua ei toki ollut, mutta kun isi oli hiihtänyt pihapiirin ympäri ladun kuusi kertaa, niin sehän oli lähes latukoneen tekemän veroinen! No, ainakin latu oli lähellä ja tunnelmallinen. Tuota latua hiihtelimme myös kaakaoretkelle useaan kertaan. Retkenhän ei tarvitse olla pitkä, vaan olennaista on mennä jonnekin ja syödä eväät. Eväsretken hiihtomatka oli vain joitakin satoja metrejä : ). Siinäkin matkalla ehti tosin tulla naurut ja kiukut useaan otteeseen. Mutta on se hienoa olla lumisessa metsässä, myös pojan mielestä.

Koska Kittilän talon piha on suhteellisen pimeä, oli mukava tehdä sinne joulun lähestyessä jäälyhtyjä. Tuli tunnelmaa. Kynttilöitä oli kiva käydä Nooan kanssa aina sytyttämässä ja sammuttamassa. Toisella puolella pihatietä olevat ledivalot eivät olleet ollenkaan niin kivoja, vaikkakin hyvän valon toivat noin muuten .

Lähimetsä pääsi esittämään viidakkoa aika ajoin. Otettiin viidakkokirja mukaan oppaaksi ja lähdettiin tutkimaan, olisiko lumisessa metsässä (lue: Amazonin viidakossa) käärmeitä, kameleontteja tai kenties hämähäkkejä. Jännää seikkailua tarpoen polvia myöten lumessa, välillä päivänvalossa, välillä otsalampuilla. On hyvä, kun lapsi oppii liikkumaan pimeässäkin. Aika usein äiti meni edellä ja isi perässä. Siinä on pienen tarpojan hyvä ja turvallista olla valokeilojen välissä. Lähimetsästämme löytyi myös tupaan joulukuusi. Sen haku oli ihan oma metsäseikkailu! Joulun odotus ja vietto on sitten kivaa lumen ympäröimänä!