Posiolla marraskuussa

Marraskuuta lähdimme viettämään Posioon Tolvan kylälle. Siellä meillä oli mukava mökki käytössämme sekä lähellä Oulankajoen ja Riisitunturin kansallispuistot sekä Ruka ja sen lähialueet. Myös Korouoman rotkolaakso oli helposti saavutettavissa. Olisi siis paikkoja tarjolla, joihin tehdä pieniä retkiä. Paljon aikaa vietettiin myös ihan mökillä ja sen pihapiirissä. Ei sitä koko ajan jaksa kierrellä. On hyvä välillä vaan olla.

Pihalla oli hiekkalaatikko ja edessä kauniit maisemat hiljalleen jäätyvälle Kitkajärvelle. Hiekkaleikit

Aakenustunturilla yötä

Yksi toiveemme sapattivuonna oli lähteä yön yli vaeltamaan Nooan kanssa. Rinkat selkään ja menoksi. Mikä olisi sopiva paikka näin syyskuun alussa? Ensinnäkin paikan pitäisi olla näyttävä. Toisekseen yöpaikka pitäisi olla helposti saavutettavissa lyhyellä kävelyllä. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Aakenustunturia oli kehuttu perheellisille. Lähtisimme siis kokeilemaan sitä.

Kartan mukaan pohjoispäässä tätä kaarevan muotoista tunturia olisi mukavasti parkkipaikka

Seita-reissu Ylläksen kupeessa

Kaunis lokakuinen päivä houkuttaa meitä tutustumaan saamelaisten pyhiin paikkoihin. Näistä varsin lähekkäin ovat Pakasaivo ja Äkässaivo, vain tunnin ajomatkan päässä toisistaan lähellä Yllästä. Mitä ovat nämä pyhät paikat? Saivot ovat seitoja. Seita (saamelaiskielillä siedi) on taas saamelaisessa muinaisuskossa pyhä paikka, uhripaikka. Seitoja olivat esimerkiksi epätavalliset kalliomuodostelmat, jättimäiset kivikasat, isot luonnonkivet tai pystytetyt kivet. Näistä saivo-järvet ovat pyöreähköjä, syviä järviä, joiden alla uskotaan oleva kaksoispohja ja toinen järvi, jossa asuu saivokansa. Järvi itsessään voi olla seita, tai sitten seita voi olla järven vieressä oleva kivi tai jyrkänne.

Poika ei näistä tarinoista kovin paljon piittaa, vaikka kuunteleekin tarkoin, kun opaskylttejä hänelle

Kesänkijärvi kierretty

Ylläksen lähellä on paljon lyhyitä pikkureittejä liikkumiseen. Yhtenä päivänä päätimme lähteä Kesänkijärvelle. Eväsretkelle, kuten Nooan kanssa yleensä on parasta lähteä. No, kyllä ne eväät meille aikuisillekin maistuu =) Suunnitelmissa oli, että laavulla syötäisiin eväät ja paistettaisiin makkarat. Paikka yllätti meidät kauneudellaan. Sääkin hymyili. Alueella oli nimittäin lokakuinen sumuisen sateinen päivä, ja oletimme, ettemme näe mitään. Siksikin valitsimme suunnistuksellisesti helpon järvenrantareitin. Pilvet kuitenkin rakoilivat jatkuvasti näyttäen meille upeita tunturimaisemia.

Heti parkkipaikalta näkyi Kesänkijärven yli Kellostapuli ja Ylläs. Ympärillä kellui pilviä ja Ylläs oli

Levin huippu

Kävimme syksyllä Levin huipulla kahteen otteeseen. Paikka osoittautui erinomaiseksi päiväkohteeksi lapsen kanssa liikkumiseen, vaikka ei ehkä kaikkien mielestä täyttä retkeilyä olekaan. Huipulle menimme Gondoli-hissillä, ja palasimme myös sillä. 5- vuotias pääsi hissiin ilmaiseksi. Monet Levin huiputtajat kävelevät jompaankumpaan suuntaan, mutta lipunmyynnin ihmiset arvelivat rinteen yläosaa liian kiviseksi 5-vuotiaalle. Ehkä pitää kuitenkin kokeilla tämäkin asia myöhemmin.

Gondoli-hissin kyyti itsessään oli jännittävä kokemus, vaikkei ensimmäinen kerta ollutkaan. Oli 

Kumputunturia huiputtamaan

Useampi tuttava oli kehunut Kumputunturia päiväreissuksi ja Kittilän paikallislehdessä ollut artikkeli hehkutti sen päällä olevaa palovartijan majaa jopa yön yli reissuun soveltuvaksi. Pitäähän sinne lähteä! Perille huipulle ohjattiin kahta eri reittiä ja valitsimme niistä läntisen reitin, joka lähtee Kumputunturin metsäautotien päästä. Se vaikutti olevan helpompi meille. Pikkuhiljaa nousua 4km ja vasta lopussa rakkaa. Olemme tosin alkaneet tulla siihen tulokseen, että lyhempi ja jyrkempi reitti voisi kuitenkin olla Nooalle parempi. Poika kun tykkää kiivetä ja matkanteko tasaisella maalla alkaa vähän tylsistyttää.

Parkkeeraamme auton kauniina syyskuisena päivänä metsäautotien päässä olevalla laajalle