Levin huippu

Kävimme syksyllä Levin huipulla kahteen otteeseen. Paikka osoittautui erinomaiseksi päiväkohteeksi lapsen kanssa liikkumiseen, vaikka ei ehkä kaikkien mielestä täyttä retkeilyä olekaan. Huipulle menimme Gondoli-hissillä, ja palasimme myös sillä. 5- vuotias pääsi hissiin ilmaiseksi. Monet Levin huiputtajat kävelevät jompaankumpaan suuntaan, mutta lipunmyynnin ihmiset arvelivat rinteen yläosaa liian kiviseksi 5-vuotiaalle. Ehkä pitää kuitenkin kokeilla tämäkin asia myöhemmin.

Gondoli-hissin kyyti itsessään oli jännittävä kokemus, vaikkei ensimmäinen kerta ollutkaan. Oli 

kivaa leijailla metsän ja rinteen yläpuolella. Matkalla arvailtiin, oliko joku allaolevista poluista talvinen laskettelurinne, maastopyörien reitti vai kävelypolku. Levin kesäkarttaan oli merkitty monta kävelyreittiä huipulle. Kai noista poluista jokin sellainenkin oli. Mitä ylemmäs noustiin, sitä enemmän näki maisemaa pitkälle lähitunturien suuntaan. Vau!

Huipulla oli reilun kilometrin mittainen huipun kiertävä esteetön polku. Se oli osittain tehty puusta ja osittain hiekasta. Oikein helppo kävellä, myös huonompijalkaisten. Kiersimme reitin myötäpäivään. Pitkin matkaa oli hauskoja sarjakuvan tapaisesti kuvitettuja tauluja, joita Nooakin tykkäsi katsella. Tekstit opastivat tunturin huippujen kasveihin ja eläimiin, revontuliin ja muihin taivaan ilmiöihin. Nooan lempikuvaksi muodostui lumiukon näköiseksi muodostunut luminen puu, jota kaksi lumista vaeltajaa yrittää houkutella lämmittelemään tuvan puolelle. Kivaa luontohuumoria!

Polun yläpuolella oli upea louhikko, joka tarjosi Nooalle mukavan kiipeilyhaasteen. Ekalla reissulla hän pyysi isin mukaan kiipeilemään, mutta toisella reissulla poika kipaisi suoraan lohkareiden päälle. Mahtavaa tasapainoharjoittelua! Päästiin myös kokoamaan useita kivitorneja pikkukivistä muiden jatkoksi. Jäi meistäkin nyt muisto huipulle : )

Vähän ennen puolta väliä kierrosta oli upean näköalan tarjoava nuotiopaikka. Puuhuolto oli hyvin hoidettu ja nuotio oli koko ajan makkaranpaistajien käytössä. Mekin paistoimme omat makkaramme ja mutustelimme niitä tyytyväisenä maisemaa katsellen. Nuotiopaikalta näkyi Kumputunturi ja sen lähellä olevat tuulivoimalat, kun oikein pinnisti näköään.

Nuotiopaikan jälkeen polkua jatkaessa katse alkoi suuntautua lounaaseen ja länteen. Päästiin ihailemaan Ylläkselle johtavaa tunturijonoa sekä matkalla olevia upeita suolampia ja järviä. Nämä maisemat olivat kerrassaan upeita molemmilla käyntikerroilla. Huipun kierros on oivallinen raittiin ilman nuuhkimiseen kaikilla säillä, mutta onhan siellä antoisinta kulkea hyvällä säällä. Maisemien avaruus ympärillä on upeaa silmille. Näkymät ovat hyvät, vaikka Levi ei ole tunturina niin korkea kuin esimerkiksi Ylläs tai Pallas, jotka molemmat näkyvät Leville. Tästä hyvin konkreettisena todisteena jälkimmäisellä reissulla näimme Pallaksella lunta, vaikka Levi oli vielä täysin lumeton.

Pojan kannalta Levin reissujen yksi mukavista puolista oli hissin ala-asemalla oleva seikkailupuisto ja leikkikenttä. Jo leikkikenttä itsessään oli mukavan kokoinen. Aikuisten seikkailupuiston tolppien alapäähän oli kuitenkin vielä tehty aikuisten seikkailuradasta lapsille pienempi versio, joka vielä oli ilmainen. Tässä Nooa jaksoi juoksennella pitkään edestakaisin. Hyvä lopetus Levin huiputukselle ja hyvä syy tulla taas uudestaan!