Joulun viettoa lumen keskellä

Joulun lähestyessä siirryimme takaisin Kittilän Alakylälle. Uudet lumet olivat juuri sataneet joitakin päiviä ennen meitä ja maassa oli mukava muutaman kymmenen sentin puuterinen lumipeite. Toivottavasti sitä tulisi pian lisää. Lapissa kun on totuttu odottamaan metrisiä lumihankia! Niitä mekin odotetaan kovasti )

Ilo ja hyöty irti lumesta kun sitä kerta on! Eli aina kun lunta tuli lisää (vähänkin), kolasimme sitä 

Jyrävän kosken päiväreissu

Lumen jo tultua loppumarraskuusta päätimme lähteä katsomaan Pienen Karhunkierroksen lenkillä olevaa Jyrävän putousta. Tämä putous on Kitkajoen rannalla ja helpoin lähestyminen on jättämällä auto Myllykosken parkkipaikalle vain reilun 2 kilometrin päähän. Arvelimme saavamme Nooan helposti jaksamaan tämän päiväretken. Pienelle Karhunkierrokselle muodostuu aina tampattu polku lumisenakin aikana, mutta nyt lunta oli joka tapauksessa vain nimeksi. Keli oli hieno: pieni pakkanen ja maisema lumen valkaisema. Oltiin kuin satumetsässä!

Kävelimme 500 metriä Myllykoskelle. Siinä pääsimme ensimmäisen

Riisitunturin huippu

Ihan lähellä meidän mökkiä on Riisitunturin kansallispuiston pääportti. 10 minuuttia autolla ja pääsee kävelemään kohti tunturin huippua. Siellä on käyty näillä Tolvan reissuilla eniten. Lähdimme tällä kertaa katsomaan huippua aika myöhään eli 1,5 tuntia ennen auringonlaskua. Tuttu 3 km lenkki hoituisi vaikka pimeässä takaisin näin lumettomana marraskuisena iltapäivänä.

Ajatus oli tehdä tulet ja paistaa makkarat Riisitunturin majalla. Kuitenkin on kivempi mennä ensin

Korouoman rotkossa

Kauniina marraskuisena päivänä päätimme lähteä ihailemaan Korouoman jylhiä maisemia. Korouoma on luultavasti Posion kuuluisin luontonähtävyys. Se on suojelualue, joka olisi hieno kansallispuistokandidaatti. Paikka on erityisen kuuluisa vesiputouksistaan, jotka ovat talvella jääputouksia ja jääkiipeilijöiden suosiossa. Laakson pohjalla kulkee joki, joka on aikanaan rotkolaakson muovannutkin. Rotkoon oli tehty uusi 5 km ympyrälenkki, jota lähdimme innolla kiertämään.

Nooa houkuteltiin mukaan lupauksella kaakaosta ja keksistä evästauolla. Hän sai itse vaikuttaa, mitä

Kiutaköngäs kuohuu

Karhunkierroksella Oulangan kansallispuistossa on monta upeaa päiväretkikohdetta sen varsinaisen 80 kilometrin patikkareitin lisäksi. Mukavan pakkastavana marraskuun päivänä lähdimme katsastamaan, miltä Kiutaköngäs näyttää kylmällä säällä ja alkutalven vähäisellä vedellä. Samalla tulisi kokeiltua, miten monta kerrastoa on sopiva määrä -6C lämpotiloissa. Ja tietysti kaakao-eväshetki pitäisi pitää.

Nooa, ja varmaan aika moni muukin lapsi, pitää juoksevasta vedestä ja koskista, joten hänet oli helppo houkutella mukaan katsomaan yhtä Suomen upeimmista putouksista. Sitä mainostetaan Suomen komeimmaksi putoukseksi tai oikeastaan koskeksi, ja onhan tuo 14 metrin tiputus 325 metrin matkalla aikamoista menoa kapeassa kalliorännissä.

Kävelimme rantapolkua pitkin metsää ja jokea ihastellen kilometrin päähän. Vähitellen kosken jymy

Posiolla marraskuussa

Marraskuuta lähdimme viettämään Posioon Tolvan kylälle. Siellä meillä oli mukava mökki käytössämme sekä lähellä Oulankajoen ja Riisitunturin kansallispuistot sekä Ruka ja sen lähialueet. Myös Korouoman rotkolaakso oli helposti saavutettavissa. Olisi siis paikkoja tarjolla, joihin tehdä pieniä retkiä. Paljon aikaa vietettiin myös ihan mökillä ja sen pihapiirissä. Ei sitä koko ajan jaksa kierrellä. On hyvä välillä vaan olla.

Pihalla oli hiekkalaatikko ja edessä kauniit maisemat hiljalleen jäätyvälle Kitkajärvelle. Hiekkaleikit

Aakenustunturilla yötä

Yksi toiveemme sapattivuonna oli lähteä yön yli vaeltamaan Nooan kanssa. Rinkat selkään ja menoksi. Mikä olisi sopiva paikka näin syyskuun alussa? Ensinnäkin paikan pitäisi olla näyttävä. Toisekseen yöpaikka pitäisi olla helposti saavutettavissa lyhyellä kävelyllä. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Aakenustunturia oli kehuttu perheellisille. Lähtisimme siis kokeilemaan sitä.

Kartan mukaan pohjoispäässä tätä kaarevan muotoista tunturia olisi mukavasti parkkipaikka

Seita-reissu Ylläksen kupeessa

Kaunis lokakuinen päivä houkuttaa meitä tutustumaan saamelaisten pyhiin paikkoihin. Näistä varsin lähekkäin ovat Pakasaivo ja Äkässaivo, vain tunnin ajomatkan päässä toisistaan lähellä Yllästä. Mitä ovat nämä pyhät paikat? Saivot ovat seitoja. Seita (saamelaiskielillä siedi) on taas saamelaisessa muinaisuskossa pyhä paikka, uhripaikka. Seitoja olivat esimerkiksi epätavalliset kalliomuodostelmat, jättimäiset kivikasat, isot luonnonkivet tai pystytetyt kivet. Näistä saivo-järvet ovat pyöreähköjä, syviä järviä, joiden alla uskotaan oleva kaksoispohja ja toinen järvi, jossa asuu saivokansa. Järvi itsessään voi olla seita, tai sitten seita voi olla järven vieressä oleva kivi tai jyrkänne.

Poika ei näistä tarinoista kovin paljon piittaa, vaikka kuunteleekin tarkoin, kun opaskylttejä hänelle

Kesänkijärvi kierretty

Ylläksen lähellä on paljon lyhyitä pikkureittejä liikkumiseen. Yhtenä päivänä päätimme lähteä Kesänkijärvelle. Eväsretkelle, kuten Nooan kanssa yleensä on parasta lähteä. No, kyllä ne eväät meille aikuisillekin maistuu =) Suunnitelmissa oli, että laavulla syötäisiin eväät ja paistettaisiin makkarat. Paikka yllätti meidät kauneudellaan. Sääkin hymyili. Alueella oli nimittäin lokakuinen sumuisen sateinen päivä, ja oletimme, ettemme näe mitään. Siksikin valitsimme suunnistuksellisesti helpon järvenrantareitin. Pilvet kuitenkin rakoilivat jatkuvasti näyttäen meille upeita tunturimaisemia.

Heti parkkipaikalta näkyi Kesänkijärven yli Kellostapuli ja Ylläs. Ympärillä kellui pilviä ja Ylläs oli

Levin huippu

Kävimme syksyllä Levin huipulla kahteen otteeseen. Paikka osoittautui erinomaiseksi päiväkohteeksi lapsen kanssa liikkumiseen, vaikka ei ehkä kaikkien mielestä täyttä retkeilyä olekaan. Huipulle menimme Gondoli-hissillä, ja palasimme myös sillä. 5- vuotias pääsi hissiin ilmaiseksi. Monet Levin huiputtajat kävelevät jompaankumpaan suuntaan, mutta lipunmyynnin ihmiset arvelivat rinteen yläosaa liian kiviseksi 5-vuotiaalle. Ehkä pitää kuitenkin kokeilla tämäkin asia myöhemmin.

Gondoli-hissin kyyti itsessään oli jännittävä kokemus, vaikkei ensimmäinen kerta ollutkaan. Oli 

Kumputunturia huiputtamaan

Useampi tuttava oli kehunut Kumputunturia päiväreissuksi ja Kittilän paikallislehdessä ollut artikkeli hehkutti sen päällä olevaa palovartijan majaa jopa yön yli reissuun soveltuvaksi. Pitäähän sinne lähteä! Perille huipulle ohjattiin kahta eri reittiä ja valitsimme niistä läntisen reitin, joka lähtee Kumputunturin metsäautotien päästä. Se vaikutti olevan helpompi meille. Pikkuhiljaa nousua 4km ja vasta lopussa rakkaa. Olemme tosin alkaneet tulla siihen tulokseen, että lyhempi ja jyrkempi reitti voisi kuitenkin olla Nooalle parempi. Poika kun tykkää kiivetä ja matkanteko tasaisella maalla alkaa vähän tylsistyttää.

Parkkeeraamme auton kauniina syyskuisena päivänä metsäautotien päässä olevalla laajalle

Keskellä metsää Lapissa

Elokuun lopulla lähdemme ajamaan pohjoiseen. Matka vie lähes viikon, sillä auton pakkailussa hurahtaa pari päivää, vietämme aikaa Ähtärissä sinne juuri tänä vuonna tulleita pandoja ihaillen ja vielä muutama päivä Oulussa kavereita tavaten. Lopulta saavumme kuitenkin Kittilään, tämän vuoden tukikohtaamme, jossa alamme totutella asumaan eri tavalla. Asumme nyt omakotitalossa kerrostalon sijaan. Talo on keskellä metsää – vain ison tien autojen äänet muistuttavat sivistyksestä. Olemme kaukana palveluista – Kittilän kaupoille on 30 km eli noin 20 min hyvällä säällä. Täällä oltaisiin pari kuukautta ennen kuin lähdetään etelään hakemaan talvivälineitä.

Poika viihtyy meidän vanhempien kanssa ja välillä yksinäänkin legoilla leikkien tai Karhuherra Paddington –kuunnelmia kuunnellen.

Elokuussa ei ollakaan päiväkodissa

Mitä tehdään, kun muut menevät töihin ja me ollaan vapaalla? Tällaisia ajatuksia pyörii päässämme ensimmäistä kertaa, kun olemme kaupassa keskellä päivää ja on kovin hiljaista. Nooaa mietityttää enempikin, miten nähdä muita lapsia, kun ei enää mennä päiväkotiin. 

Järjestämme kaikkien Nooan kavereiden kanssa leikkitreffejä leikkikentille, lähimetsään jne. Leikit sinänsä ovat vanhoja tuttuja kiinniottoleikkejä, hiekkalaatikkoa, tutkimusmatkailua metsässä jne.

Heinäkuussa Lapissa

Heinäkuun viimeinen viikko

Saavuttuamme Suomen puolelle Norjasta alkoi ukkosten ja sateen välttely. Minne menimme, ratkaisi pitkälle se, missä ei sataisi tai ukkostaisi. Kumpikaan ei kuulostanut oikein kiehtovalta. Niinpä päädyimme ajamaan luultavasti kaksinkertaisen määrän kilometrejä, mutta saatiinpa hienoja kokemuksia. Ja sadetta ja ukkosta koettiin silti myös. Nooa ei ukkosta pelännytkään niin paljon kuin ennakoimme. Pahimpina ukkospäivinä olimme sisämajoituksessa kavereilla tai leirintäalueella.

Sevettijärvellä vietimme upean iltapäivän Sevettijärven baarin rannalla. Baarista sai ostaa burgereita ja vuokrata SUP-lautoja.

Rentoilua Pohjois-Norjassa

Heinäkuun kolmas viikko

Nyt on jännä olo. Minne mennä seuraavaksi? Lofootit ja Nordkapp on nähty. Kaksi viikkoa vasta kulunut heinäkuuta. Mitäs seuraavaksi? Norjan puolen seikkailuita lisää vai jo Suomen puolen Lappia kokemaan? Ainakin olisi hyvä olla taas vaihteeksi pari yötä samassa paikassa. Ajelemme Nordkappista etelään ja ennen kuin pääsemme edes Lakselviin saakka, vastaan tulee Stabbursdalen. Leirintäalueella on tilaa meille reilusti, ja aurinko paistaa lämpöisesti, joten alamme heti pohtia kahdeksi yöksi jäämistä, jos vain hyvä sää jatkuisi. Riippumatto pääsee ensimmäisen kerran kiinni teltan viereen. Vasta nyt on sopivia puita teltan lähellä ja lämpötila houkuttelee riippumattoiluun. Monella päiväretkellä aiemmin olemme kantaneet riippumattoa mukana ja kun se salamana viritetään taas uuteen jännään paikkaan, Nooa on haltioissaan. Näin nytkin! Riippumatto on heti kovassa käytössä. Löhöily on kivaa =)

Aamulla viereisessä Stabbursdalenin luontokeskuksessa selviää, että Stabbursdalen on suosittu kansallispuisto.

Pohjoisimpaan kolkkaan - Nordkappiin!

Heinäkuun toinen viikko 2018

Meillä on ollut kaksi juttua mielessä Norjasta. Lofootit ja Nordkapp. Nyt olisi aika lähteä kohti Nordkappia. Mitään kiirettä ei ole, joten mietimme mitä haluamme nähdä matkalla. Ensin pitää kuitenkin löytää leirintäalue. Matkalle sinne meille valkenee, että Nooalle voi tulla matkapahoinvointia. Hän on valitellut muutaman kerran parin tunnin sisään huonoa oloa ja nyt bensaa tankatessa hän käy oksentamassa parkkipaikan viereen. Mikä onni, ettei oltu autossa! Jäätelö bensa-asemalta korjaa olon kuitenkin välittömästi. Miten ihmeellistä =) Tämä täytyykin muistaa jatkossa. Pojalle jäätelö toiseen käteen ja muovipussi toiseen, jos pahoinvointi toistuisikin. Täytyy kyllä vähentää mutkaisilla teillä videoiden katselua ja kirjojen lukemista.

Leirintäalue löytyy pian noustuamme tunturilaaksoon pohjoisen valtatietä pitkin. Solbakken on juuri

Lofootit ovat upeita

Heinäkuun ensimmäinen - toinen viikko 2018

Aamulla ajamme Bodöhön lautalle. Nooa ei ole aiemmin ollut laivalla, ja jo ennalta tiedossa oleva neljän tunnin autolauttayhteys tulee olemaan jännä kokemus. Katselemme omaa lähtöä odotellessa muita laivoja, mm. kuuluisaa Hurtigrutenin alusta. Ehkä mennään joku päivä osa tuotakin reittiä. Nyt kuitenkin ajamme auton Moskenesin lautan alakannelle ja kapuamme ylös katsomaan satamaa. Siellä on paljon kalastusaluksia, jonkin verran rahtialuksia ja yksi laivaston aluskin. Sotalaiva, kuten Nooa sanoo =)

Lautta on täynnä ja onneksemme saamme paikat pöydästä, jossa vietämme seuraavat neljä tuntia.

Kohti Lofootteja

Heinäkuun ensimmäinen viikko 2018

Suomen Lapin ulkopuolella meille tuli heti pohjoisesta mieleen Lofootit. Paikan kauneudesta olemme kuulleet monelta, joten sinne käännämme auton keulan ensimmäiseksi. Mitä reittiä sinne ajetaan, selviää vasta matkalla. Meillä kun on koko heinäkuu aikaa ajaa ympäri pohjoista eli katsotaan minne mieli tekee. Ekalla pysähdyksellä kavereiden luona Oulussa juttelemme reittivaihtoehdoista. Lofooteille voisi ajaa Kilpisjärven, Narvikin tai Bodön kautta. Bodön reitti on näistä eteläisin ja siinä näkisi myös Ruotsin Storforsenin, joka on suurin koski Pohjoismaissa. Siitä me varmasti pidettäisiin kaikki. Sinne siis.

Reitti Bodöhon lähtee Luulajan tuntumasta. Koska tarkoituksenamme on pysähtyä, ehkäpä jopa

Sapattivapaat alkavat

Heinäkuun alku 2018

Vihdoinkin se toteutuu. Vuosi omaa ja perheen yhteistä aikaa! Vuosien haaveissa oleva Lappiin tutustuminen ja downsiftaus on tässä ja nyt. Jäämme molemmat, Taina ja Kari, sapattivapaalle töistä vuodeksi monestakin syystä, mutta erityisesti viettääksemme paljon aikaa poikamme Nooan kanssa. Vietämme siis sapattivapaata lapsen kanssa. Vuoden jälkeen Nooa menee esikouluun, eikä vastaava irtiotto arjesta onnistuisi enää koulutielle lähtiessä.

Vuoden aikana on tarkoitus rauhoittua mahdollisimman paljon Lapissa, kokea sen vuodenajat ja retkeillä ja oleilla luonnossa eri tavoilla. Luvassa siis paljon rentoa aikataulutonta olemista yhdessä. Meillä aikuisilla on luonnollisestikin omat haaveemme ja toiveemme tästä ajasta ja näin on varmasti myös Nooalla. Vuoteen mahtuu paljon, katsotaan mitä tästä tulee.

Vuosi alkaa kuitenkin heinäkuussa perinteisemmän kesäloman merkeissä. Aiomme nähdä paljon heinäkuun aikana vähän kuin ensikosketukseksi Lappiin. Tällä lomalla meillä ei ole tukikohtaa vaan olemme auton, teltan, leirintäalueiden palveluiden ja kanootin varassa. Muun ajan vuodesta meillä on varattuna tukikohta Kittilästä aina silloin kun olemme pohjoisessa.